Innogarden
15.04.2008 - "Ei tyyni meri taitavaa merimiestä tee"
13.01.2008 - Urapolkuja Satumaahan
31.12.2007 - Auttaminen työnä
18.11.2007 - Yksilöllisyys on kaikkialla läsnä
20.10.2007 - Motivaatio ja arjen todellisuus
15.09.2007 - Tulos syntyy työstä, erinomainen tulos työstä ja tunteesta
13.08.2007
13.01.2008 - Urapolkuja Satumaahan

Viime aikoina olen tutustunut syvällisesti urakehitykseen ja moniin erilaisiin urapolkuihin. Pro Gradu tutkielmani sivuaa aihetta ja mitä enemmän aiheeseen perehdyn, sitä mielenkiintoisemmaksi se muuttuu. Uusimmissa tutkimuksissa perinteinen urakäsitys on jäämässä taka-alalle uuden urakäsityksen vallatessa alaa. Useimpien kohdalla työura ei enää olekaan pitkä taival saman työnantajan palveluksessa tai ei välttämättä edes samalla alalla. Työelämä on pirstoutunut, täynnä erilaisia projekteja, haasteita, kehittämistä, epävarmuuden sietämistä ja pätkätöitä. Toiset kokevat tämän haasteellisena, jotkut sen sijaan haluaisivat elämälleen varman ja turvallisen pohjan. Tämä on aivan ymmärrettävää, koska ihmiset ovat erilaisia, myös riskinsietokyvyltään.

Tällä hetkellä urakehitysteoriat ovat täyttäneet suurimman osan ajatuskapasiteetistäni. Gradun tekeminen on ajatustyötä, ennen kaikkea asioiden prosessointia ja jäsentämistä, joka on mukana kaikkialla. Konkreettisesti työ liikkuu mukana kaikkialla muistitikkuna kaulassa, mutta ennen kaikkea omissa ajatuksissa. Jokin mieltä askarruttava ongelma saattaa jäsentyä ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi autoa ajaessa tai yön kynnyksellä juuri ennen nukahtamista. Opin kauan sitten psykologian luennolla, että oppiminen on vähintään yhtä paljon, ehkä jopa enemmän, tiedostamattomassa mielessä tapahtuvaa jäsentämistä kuin konkreettista opiskelua Uskon, että tämä väite pitää paikkansa. Joutuisimme tekemään paljon enemmän työtä uusien asioiden omaksumisessa ilman tiedostamattoman mielemme suosiollista avustusta.

Urakehitystutkimukseni toi mieleeni mukavia mielleyhtymiä kaukana toisistaan olevien asioiden välillä. Yksi nostalgisimmista assosiaatioista oli kaukainen mielikuva lapsuudesta. Opin 6-vuotiaana lukemaan ja olin matkalla vanhempieni kanssa jossain päin Suomea. Pysähdyimme kahvilaan, jonka nurkassa oli jukeboksi, ihmeellinen levyautomaatti. Näin sellaisen ensimmäisen kerran elämässäni. Minulla oli muutama kolikko ja päätin kokeilla, miten uusi ihmelaite toimii. Luin tarjolla olevien kappaleiden nimiä ja kaikki kappaleet tuntuivat 6-vuotiaan maailmankuvassa vierailta ja kaukaisilta, kunnes vihdoin löysin jotain, mikä todella säväytti. Satumaa! Tämän haluan kuulla. En ollut koskaan aikaisemmin kuullut kappaletta.

Kolikko koneeseen ja tango soimaan! Sanat jäivät mieleeni. Meren toisella puolella on olemassa jotain hyvää, kaunista, tavoiteltavaa, satumaa. Laulussa laulettiin, että sinne ei pääse, jos ei ole siipiä, koska silloin ei voi lentää. Kuusivuotiaasta tuo siivettömyys tuntui niin epäoikeudenmukaiselta, että en halunnut uskoa siihen. Olin vakuuttunut, ettei siipien puute voi olla hyvän saavuttamisen este. Miksi laulussa puhuttiin vain omilla siivillä lentämisestä, vaikka meren ylittäminen vettä pitkin on mahdollista? Laulussa oli ristiriita, koska jokainen voi päästä satumaahan, jos ei lentämällä, niin meriteitse ainakin.

Urakehitys parhaimmillaan on matka onnelliseen elämään ja hyvinvointiin. Työ, jossa viihtyy ja voi hyvin, on arvokas ulottuvuus yksilön elämässä, sitä voi verrata satumaahan. Sen voi saavuttaa kulkemalla perinteisen, pitkän tien samoissa tutuissa maisemissa ja samoja väyliä pitkin. Nykyisin urapolku kuitenkin löytyy yhä useamman kohdalla pienistä palasista, vieraista maisemista, tuntemattomilta vesiltä, henkilökohtaista osaamispääomaa kasvattavista haasteista.

Jokainen voi löytää oman satumaansa, sellaisen jossa voi toteuttaa luovuuttaan, itseään, osaamistaan, ammattitaitoaan, pyrkimystään onnelliseen elämään. Kenenkään ei tarvitse olla vanki, vaikka hänellä ei olisikaan siipiä. Toteuta oma satumaasi. Paikka, missä olet onnellinen, ja missä työnteko on mielekästä, tarkoituksenmukaista ja palkitsevaa.

Web design: St. Hurmos Oy